Klout: aikuisten virtuaalipippeli

Vesa Ilola kirjoitti omassa blogissaan hyvän artikkelin johon oli tarkoitus kommentoida, mutta tajusin, että on parempi kirjoittaa siitä oma postaus.  Klout on puhuttanut viime aikoina aika lailla ja kuten Vesakin kirjoittaa, mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Jos Klout ei  sano sinulle mitään, kannattaa lukaista Vesan artikkeli, se avaa hyvin aihetta.

Justimuksen pojat tekivät omassa taideteoksessaan kuuluisaksi sanonnan virtuaalipippeli. LANit on pelaajien virtuaalipippeli, mutta sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävien aikuisten virtuaalipippeli on juurikin Klout. Kuinka moni sitten käyttää sitä egon jatkeena?

Klout on minusta mukava iso sosiaalinen koe ja seuraan sitä päivittäin. Syy ei ole siinä, että tarvitsisin itsetunnon kohotusta, vaan siinä, että sen ymmärtäminen on lähes mahdoton tehtävä. Tämä minua kiehtoo. Minusta se on loistava leikkiväline jota on mielenkiintoista seurata, mutta olen todella onnellinen, että sitä ei Suomessa käytetä esim. rekrytoinnin kriteerinä. Otetaanpa muutama esimerkki:

Minun Klout on 62, joka on kiitettävä saavutus (pumppaan juuri virtuaalipippeliäni ruotsalaisella peniksen kehittäjällä). En kuitenkaan ole edes vähäisissä määrin ”nettikuuluisa” ja Twitterissa seuraajamääräni on vaatimaton. Miksi minut on sitten rankattu näinkin ylös? Kloutin blogin mukaan 50+ tulokset edustavat 5 % ”huippua” ja 62 pääsee jo tästäkin aika korkealle. Esimerkiksi Heikki Kovalaisella on 65, Mikko Hyppösellä 64, Alf Rehnilla 61, Mikael Jungnerilla 57 ja Petteri Järvisellä 47. Kukakohan erottuu näiden herrojen joukosta? Joukossa on kuitenkin julkkiksia ja suuria nettipersoonia. Pitäisikö minun tosissaan uskotella itselleni, että olen lähes yhtä tai jopa vaikutusvaltaisempi kuin he?

Toinen minua risonnut asia on Kloutin topicit. Klout päättelee (arpoo) aiheita, joissa se uskoo sinun olevan vaikutusvaltainen. Osa aiheista osuvatkin aika hyvin, mutta loput ovat silkkaa puppua. Kloutin mielestä olen vaikutusvaltainen Comicseissa, McDonaldsissa ja Polossa. En omista volkkaria, en ole koskaan twiitannut aatelisten hevosleikeistä ja en ole syönyt Polo –karkkia sitten lapsuuden Englannin vuosien. Ystävillä on yhtä häröjä aiheita ja nyt, me ei niin vakavasti Klouttiin suhtautuvat, olemmekin antaneet toisille +K pisteitä näissä erikoisissa aiheissa (+K on Kloutin oma juttu, jossa voi antaa yhden pisteen käyttäjälle, jos hän on siinä aiheessa vaikuttanut sinuun).

Topiceihin ei tunnu voivan vaikuttaa kovinkaan helposti. Itse olen yrittänyt viime aikoina kovasti saada itselleni topiceihin Kloutin ja myös Virtuaalipippelin. Se ei vaan tunnu olevan mahdollista. Olen saanut näissä aiheissa paljon tykkäyksiä, retwiittejä, lukematon määrä henkilökohtaisia vastauksia ja kommentteja, mutta levottomat kolme fiilis iskee ja tuntuu ”kun mikään ei riitä”. Koomisinta tässä on se, että itse asiassa pidän itseäni aika vaikutusvaltaisena juuri Kloutin suhteen, sillä olen kikkaillut sen kansa ja puhunut siitä paljon. Jonkunlainen osoitus tästä lienee se, että Vesa mainitsi minut nimellä, kun pyysi kommentteja omaan kirjoitukseensa. Sanoisin, että se on hieman ironista että aihe jossa kokee olevansa vaikutusvaltainen ei olekaan Kloutin mielestä.

 Jos aiheita ei saa listalle, vielä vaikeampi niitä on saada poiskin. Comics vielä komeilee listallani vaikka olen sen poistanut muilta käyttäjiltä näkyvistä (jottei tule niitä +K pisteitä) jo kesällä ja olen miettinyt tarkkaan mistä kirjoittelen. Kuten lähes kaikki muutkin Klouttiin liittyvät kokeilut, tämäkin on epäonnistunut surkeasti. EDIT: Kuulemma Comics näkyy minulla tällä hetkellä, vaikka se on ”piilossa”.

Ainut selitys minkä olen löytänyt omalle korkealle tulokselle on Kloutin osa-alue Amplification eli todennäköisyys synnyttää keskustelua. Se on minulla ollut jatkuvasti korkealla ja pitkään jo 100. Olen sellainen sosiaalisen median käyttäjä, joka ei paljon kerro mitä on syönyt tai olenko töissä, vaan pyrinkin herättämään keskustelua ja läväytän usein hieman provokatiivisiakin ajatuksiakin. (Joku fiksumpi voisi myös harkita onko virtuaalipippelin viljeleminen kovinkaan hyvä juttu omalle henkilöbrändille, mutta en jaksa sellaisesta välittää.)

Kloutin logiikan mukaan, jos kykenen herättämään keskustelua omassa isolaatissani, olen ansainnut suuremman Klout arvon kuin Alf Rehn. Minun pesuhuoneleikkini on verrattavissa yhden maailman suurimman ajattelijan valtameriä liikuttaviin mietteisiin. Olenko ainoa jonka mielestä systeemi on mätä? Algoritmit ovat jossain määrin manipuloitavissa ja netti on pullollaan opuksia, joilla saat Kloutisi kohoamaan. Tämä lienee VPViagraa. Uusin algoritmimuutos on kuulemma vähentänyt manipuloitavuutta, mutta kyllä veijarit aina keinot keksivät. EDIT: En ole turvautunut näinhin maksullisiin virtuaalikemikaaleihin. Tämä kokeilu on puhdas harrastus ja en aio sijoittaa tähän penniäkään.

Aion joka tapauksessa jatkaa Kloutin käyttöä, vaikka kyseenalaistankin sitä. Minusta on edelleen kiehtovaa yrittää ymmärtää mekanismi ja yrittää vaikuttaa siihen. Ollaan kuitenkin aika kaukana siitä tilanteesta, jolloin voidaan antaa yhden numeron määritellä verkkovaikutusvaltamme. Vielä kauempana ollaan siitä tilanteesta, jolloin voidaan käyttää sitä päätöksenteon kriteerinä. Joku tekisi karmivan rekrytointivirheen, jos minut palkattaisiin Petteri Järvisen sijaan verkkoasiantuntijaksi Kloutin perusteella.

Klouthan ei ole ainut virtuaalipippeli, vaan erilaisia indeksejä nousee kuin sieniä sateella. Klout on tällä hetkellä arvostetuin ja siksi seuraan sitä. Jos haluat tosissaan mitata arvosi, suosittelen lämpimästi Empire Avenueta. Siinä verkkoläsnäolosi mitataan kuin pörssiosaketta. Tämän päivän noteeraukseni on 57,88 e XD.

Moccalattehipsteri osa 2: loraus maitoa ja tynnyrillinen intohimoa joukkoon

Kuten edellisessä kirjoituksessa alustin, nyt seuraa Moccalattehipsterin tiukkaakin tiukempi arvostelu.

Alkuperäinen ajatus oli vetää viileän analyyttinen linja, onhan kirja kuitenkin tietokirja (ainakin tietokirjakustantamon tuotos). Muutin kuitenkin mieleni kahdesta syystä: kirjan henki ei kehota analyyttisyyteen ja sellaisen tylsän arvostelun kirjoittaminen olisi ollut vähän minun omaa henkilökohtaista tyyliä vastaan. Kirjasta pitää kirjoittaa sellainen arvostelu mikä sopii sen tyyliin: kirja on kirjoitettu sydämestä ja pyrin samaan tässä blogipostauksessakin.

Kirja on kokonaisuutena hyvä ja miellyttävä lukukokemus. Se on kirjoitettu jouhevalla sekä sujuvalla tyylillä ja se on todella helppolukuinen. Vähän kuin lukisi blogia! Se mitä kaipaisin lisää oli kirjoitusten kommentointia. Osassa kirjoituksista on ”jälkipuhe” osio, mutta ne ovat turhan lyhyitä ja keskittyvät yleensä johonkin hyödyttömään nippelitietoon. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, jos näitä olisi avattu lisää ja kommentoitu vähän laajemmin. Jälkiviisaus on kuitenkin aina parasta viisautta.

Kirjan hauskinta antia olivat blogikommentteista koostuvat nostot lukujen välillä. Vaikka kritiikki sattuu joka kerta, kun kuraa tulee niskaan, irrallisina nostoina ne olivat hulvattomia. Tässä lienee samaa efekti kuin BB:ssä tai Idolsissa, urpoille on kiva naureskella. Tämä siitä huolimatta, että nostot ovat irrotettu kontekstista ja sijoitettu huolellisesti. Näitä olisi voinut myös olla lisää, esim ”parhaat” kommentit joka kirjoituksen perässä.

Eri luvut ovat selkeitä kokonaisuuksia ja ryhmitelty selkeästi. Hauskin luku oli ”oman elämänsä antropologi” ja nauroin ääneen useassa kohdassa (selitys saattaa olla edellisen päivän kuntotesti ja sen päälle ruhtinaalliset 3,5 h unta). Kirja on kuitenkin pullollaan hyviä sekä viihdyttäviä kirjoituksia.

Kirja ei ole markkinointikirja. Se on kirja markkinoinnista ja intohimosta. Vaikka kirjassa on hyviä ajatuksia ja fiksuja yksinkertaistuksia, ei niiden avulla voi ryhtyä laatimaan strategiaa tai kampanjaa. Markkinoinnillisesti tärkein anti on sivuilla 405 ja 406 Vassisen tiivistelmässä. Kirja tarjoilee ohjeiden sijaan ajatuksia, lähtöjä, aihioita ja näkökulmia. Jos odotat samanlaista kirjaa/opasta kuin Digitaalinen jalanjälki, tulet pettymään. Jos odotat kirjaa joka saa sinut miettimään ja hymyilemään, tulet ihastumaan.

Kysyt ehkä itseltäsi miksi ostaisin kirjan, joka kertoo intohimosta? Jos kysyt tätä, et vaan tajua. Intohimo on maailmaa pyörittävä voima, joka vie tätä palloa eteenpäin. Intohimo on todellisen rakkaudenkin takana (järkiavioliitot eivät vaan ole siistejä). Ihmiset jotka itse ovat intohimoisia, minkä tahansa asian suhteen, arvostavat sekä ymmärtävät toisia intohimoisia ja fokusoituneita ihmisiä. Kun lukee toisen ihmisen ilmeisestä rakkaudesta omaan työhön ja vapaa-ajan sitoutumisen asteesta, ei voi muuta kuin ihailla ja pyrkiä itse samaan.

Intohimo tekee meistä parempia työntekijöitä ja mukavampia ihmisiä. Intohimolla on myös henkilöbrändiin erittäin suuri merkitys. Jos sinut tunnetaan kiihkosta, intensiteetistä ja palavasta halusta, sinun tekemiseen suhtaudutaan myötämielisemmin ja sinua arvostetaan enemmän. Vai milloin viimeksi olet halunnut väkisin ostaa jotain sellaiselta ihmiseltä jolla on EVVVK asenne ja jatkuvasti hokee, että ”mää oon vaan töissä täällä”? Itse suhtaudun intohimoisesti kaikkeen tekemiseen ja odotan muilta samaa, etenkin markkinoinnin suhteen. En halua antaa rahojani sellaiselle, joka ei ole yhtä innoissaan yrityksestäni tai tuotteistani kuin minä.

Itse suosittelen kyllä lukemaan kirja, jos vähänkään on tykästynyt Vassisen blogiin ja hänen ajatusmaailmaansa. Kirja ei tule jäämään markkinointikirjallisuuden historiaan, mutta se on viihdyttävä kokonaisuus, jota on kiva napsia kun tarvitsee inspiraatiota tai oman intohimotason boostaamista.

Moccalattehipsteri osa 1: miten pannaan sumpit pihisemään

Kuva Talentum

Riku Vassiselta on ilmestynyt uusi kirja Moccalattehipsteri. Riku etsi kirjalle arvostelijoita Facebook -sivujen ja blogin kautta. Idean juju on, että saat kirjan ilmaiseksi, jos lupaudut kirjoittamaan siitä blogiisi arvostelun. Innokkaana ilmoittauduin heti mukaan ja onneksi pääsin mukaan.

Tässä välissä joku saattaa kysyä, että mitä järkeä on jaella kirjaa joukolle noubadeja, jotka kirjoittavat omaan puolivillaiseen blogiin, jolla on ainakin 7 lukijaa? Idea on nerokas (joskaan ei originelli). Arvostelupyyntöjä on jaettu sosiaalisessa mediassa, joten on oletettavaa, että sen löytäneet ovat a) vähintään kainaloita myöten somen syövereissä b) kiinnostuneet markkinoinnista c) lähtökohtaisesti myötämielisiä kirjoittajaa kohtaan. Miksi näillä on merkitystä?

A) Ihmiset jotka ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja hyppivät luonnollisesti Facebookin, Twitterin ja blogien välillä ovat yleensä hyvin verkostoituneita ja aktiivisia. Jos arvostelun kirjoittavat hääräävät oman blogin parissa ja heillä on nippu ystäviä eri yhteisöpalveluissa, arvostelu tullaan jakamaan laajasti. Jos arvostelu on kielelliseltä sisällöltään hiukkasenkaan hyvä, arvostelu tullaan myös jakamaan eteenpäin. Itse arvostelulla ei sitten olekaan juuri mitään merkitystä onko se positiivinen vai negatiivinen. Molemmat tuottavat mainion määrän linkityksiä. Pahinta on oikeastaan pliisu mitäänsanomaton arvostelu, jota vaimokaan ei suostu peukuttamaan.

B) Vassinen on tullut tunnetuksi monista yhteyksistä: MySpacesta, Mömmön blogista, Digitaalisesta jalanjäljestä, N2:stä jne. Vaikka hän on noussut rivikansalaisen ”yläpuolelle”, matkaa on vielä Tuksuun, Tauskiin, Hennaan, Saanan, Martinaan ja muihin (josta varmasti Riku sekä me muutkin ollaan onnellisia tästä pesäerosta). Piirit jossa hänet tunnetaan ovat hyvin markkinointiorientoituneet ja jakavat saman ajatusmaailman. Tämä on hyvä asia, sillä tässä on myös kirjan suurin kohderyhmä. Useimmiten markkinoinnin parissa työskentelevät tuntevat paljon markkinointi-ihmisiä, jolloin suosituksella on merkitystä. Yksi ilmainen kirja voi johtaa moneen ostettuun kirjaan.

C) Kirjan keskeinen sisältö on etukäteen kerrottu hyvin selkeästi: kirja koostuu blogiteksteistä, jotka ovat ilmestyneet marmai.fi sivuilla. Suurin osa arvostelijoista ovat varmasti lukeneet ainakin osan teksteistä ja ovat pitäneet kirjoittajan tyylistä kirjoittaa. Jos et pidä blogista, et jaksa sitä lukea. Piste. Ainoastaan sairas sadisti haluaisi lukea kirjan joka koostuu näistä teksteistä ja vielä arvostella se. Näitä sadistejakin varmasti löytyy, mutta he eivät tarvitse kirjaa. Arvostelu kohdistuisi kirjoittajaan, ei kirjan sisältöön.

Tämä yhdistelmä johtaa siihen, että todennäköisesti tuloksena on joukko positiivisia arvosteluja, jotka leviävät laajasti kohderyhmän kesken. Arvostelu tehdään blogeissa, joten kirjan digitaalinen jalanjälki tulee olemaan kiitettävä. Vassista voidaan ainakin kehua siitä, että kalanmaksaöljyn määräämisen lisäksi hän nauttii kiitettävän annoksen itsekin. Mielenkiinnolla seuraan johtaako pöhinä toivottuun myyntiin.

Entäpä minä sitten, sovinko yllä oleviin lokerikkoihin? Olen valkoinen 32-vuotias kauppatieteidenmaisteri, joka on työskennellyt kymmenen vuotta markkinoinnin parissa. Luen säännöllisesti Mömmöä ja alan kirjallisuutta. Minulla on tilit kaikissa merkittävissä sosiaalisen median palveluissa ja jopa käytän niitä (no Quoran kanssa on kyllä vähän hiljaista ja G+:ssa saa huudella itsekseen). Olen lukenut Vassisen marmain blogin lähes kaikki kirjoitukset ja kirjahyllystä löytyy Digitaalinen jalanjälki. Suhtaudun markkinointiin intohimoisesti, näen sen tulevaisuuden olevan verkossa ja harrastan urheilua sekä rock musiikin kuuntelua. Hmm… kuulostaako tutulta?

Huomenna seuraa varsinainen arvostelu.