Moccalattehipsteri osa 2: loraus maitoa ja tynnyrillinen intohimoa joukkoon

Kuten edellisessä kirjoituksessa alustin, nyt seuraa Moccalattehipsterin tiukkaakin tiukempi arvostelu.

Alkuperäinen ajatus oli vetää viileän analyyttinen linja, onhan kirja kuitenkin tietokirja (ainakin tietokirjakustantamon tuotos). Muutin kuitenkin mieleni kahdesta syystä: kirjan henki ei kehota analyyttisyyteen ja sellaisen tylsän arvostelun kirjoittaminen olisi ollut vähän minun omaa henkilökohtaista tyyliä vastaan. Kirjasta pitää kirjoittaa sellainen arvostelu mikä sopii sen tyyliin: kirja on kirjoitettu sydämestä ja pyrin samaan tässä blogipostauksessakin.

Kirja on kokonaisuutena hyvä ja miellyttävä lukukokemus. Se on kirjoitettu jouhevalla sekä sujuvalla tyylillä ja se on todella helppolukuinen. Vähän kuin lukisi blogia! Se mitä kaipaisin lisää oli kirjoitusten kommentointia. Osassa kirjoituksista on ”jälkipuhe” osio, mutta ne ovat turhan lyhyitä ja keskittyvät yleensä johonkin hyödyttömään nippelitietoon. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, jos näitä olisi avattu lisää ja kommentoitu vähän laajemmin. Jälkiviisaus on kuitenkin aina parasta viisautta.

Kirjan hauskinta antia olivat blogikommentteista koostuvat nostot lukujen välillä. Vaikka kritiikki sattuu joka kerta, kun kuraa tulee niskaan, irrallisina nostoina ne olivat hulvattomia. Tässä lienee samaa efekti kuin BB:ssä tai Idolsissa, urpoille on kiva naureskella. Tämä siitä huolimatta, että nostot ovat irrotettu kontekstista ja sijoitettu huolellisesti. Näitä olisi voinut myös olla lisää, esim ”parhaat” kommentit joka kirjoituksen perässä.

Eri luvut ovat selkeitä kokonaisuuksia ja ryhmitelty selkeästi. Hauskin luku oli ”oman elämänsä antropologi” ja nauroin ääneen useassa kohdassa (selitys saattaa olla edellisen päivän kuntotesti ja sen päälle ruhtinaalliset 3,5 h unta). Kirja on kuitenkin pullollaan hyviä sekä viihdyttäviä kirjoituksia.

Kirja ei ole markkinointikirja. Se on kirja markkinoinnista ja intohimosta. Vaikka kirjassa on hyviä ajatuksia ja fiksuja yksinkertaistuksia, ei niiden avulla voi ryhtyä laatimaan strategiaa tai kampanjaa. Markkinoinnillisesti tärkein anti on sivuilla 405 ja 406 Vassisen tiivistelmässä. Kirja tarjoilee ohjeiden sijaan ajatuksia, lähtöjä, aihioita ja näkökulmia. Jos odotat samanlaista kirjaa/opasta kuin Digitaalinen jalanjälki, tulet pettymään. Jos odotat kirjaa joka saa sinut miettimään ja hymyilemään, tulet ihastumaan.

Kysyt ehkä itseltäsi miksi ostaisin kirjan, joka kertoo intohimosta? Jos kysyt tätä, et vaan tajua. Intohimo on maailmaa pyörittävä voima, joka vie tätä palloa eteenpäin. Intohimo on todellisen rakkaudenkin takana (järkiavioliitot eivät vaan ole siistejä). Ihmiset jotka itse ovat intohimoisia, minkä tahansa asian suhteen, arvostavat sekä ymmärtävät toisia intohimoisia ja fokusoituneita ihmisiä. Kun lukee toisen ihmisen ilmeisestä rakkaudesta omaan työhön ja vapaa-ajan sitoutumisen asteesta, ei voi muuta kuin ihailla ja pyrkiä itse samaan.

Intohimo tekee meistä parempia työntekijöitä ja mukavampia ihmisiä. Intohimolla on myös henkilöbrändiin erittäin suuri merkitys. Jos sinut tunnetaan kiihkosta, intensiteetistä ja palavasta halusta, sinun tekemiseen suhtaudutaan myötämielisemmin ja sinua arvostetaan enemmän. Vai milloin viimeksi olet halunnut väkisin ostaa jotain sellaiselta ihmiseltä jolla on EVVVK asenne ja jatkuvasti hokee, että ”mää oon vaan töissä täällä”? Itse suhtaudun intohimoisesti kaikkeen tekemiseen ja odotan muilta samaa, etenkin markkinoinnin suhteen. En halua antaa rahojani sellaiselle, joka ei ole yhtä innoissaan yrityksestäni tai tuotteistani kuin minä.

Itse suosittelen kyllä lukemaan kirja, jos vähänkään on tykästynyt Vassisen blogiin ja hänen ajatusmaailmaansa. Kirja ei tule jäämään markkinointikirjallisuuden historiaan, mutta se on viihdyttävä kokonaisuus, jota on kiva napsia kun tarvitsee inspiraatiota tai oman intohimotason boostaamista.

Moccalattehipsteri osa 1: miten pannaan sumpit pihisemään

Kuva Talentum

Riku Vassiselta on ilmestynyt uusi kirja Moccalattehipsteri. Riku etsi kirjalle arvostelijoita Facebook -sivujen ja blogin kautta. Idean juju on, että saat kirjan ilmaiseksi, jos lupaudut kirjoittamaan siitä blogiisi arvostelun. Innokkaana ilmoittauduin heti mukaan ja onneksi pääsin mukaan.

Tässä välissä joku saattaa kysyä, että mitä järkeä on jaella kirjaa joukolle noubadeja, jotka kirjoittavat omaan puolivillaiseen blogiin, jolla on ainakin 7 lukijaa? Idea on nerokas (joskaan ei originelli). Arvostelupyyntöjä on jaettu sosiaalisessa mediassa, joten on oletettavaa, että sen löytäneet ovat a) vähintään kainaloita myöten somen syövereissä b) kiinnostuneet markkinoinnista c) lähtökohtaisesti myötämielisiä kirjoittajaa kohtaan. Miksi näillä on merkitystä?

A) Ihmiset jotka ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja hyppivät luonnollisesti Facebookin, Twitterin ja blogien välillä ovat yleensä hyvin verkostoituneita ja aktiivisia. Jos arvostelun kirjoittavat hääräävät oman blogin parissa ja heillä on nippu ystäviä eri yhteisöpalveluissa, arvostelu tullaan jakamaan laajasti. Jos arvostelu on kielelliseltä sisällöltään hiukkasenkaan hyvä, arvostelu tullaan myös jakamaan eteenpäin. Itse arvostelulla ei sitten olekaan juuri mitään merkitystä onko se positiivinen vai negatiivinen. Molemmat tuottavat mainion määrän linkityksiä. Pahinta on oikeastaan pliisu mitäänsanomaton arvostelu, jota vaimokaan ei suostu peukuttamaan.

B) Vassinen on tullut tunnetuksi monista yhteyksistä: MySpacesta, Mömmön blogista, Digitaalisesta jalanjäljestä, N2:stä jne. Vaikka hän on noussut rivikansalaisen ”yläpuolelle”, matkaa on vielä Tuksuun, Tauskiin, Hennaan, Saanan, Martinaan ja muihin (josta varmasti Riku sekä me muutkin ollaan onnellisia tästä pesäerosta). Piirit jossa hänet tunnetaan ovat hyvin markkinointiorientoituneet ja jakavat saman ajatusmaailman. Tämä on hyvä asia, sillä tässä on myös kirjan suurin kohderyhmä. Useimmiten markkinoinnin parissa työskentelevät tuntevat paljon markkinointi-ihmisiä, jolloin suosituksella on merkitystä. Yksi ilmainen kirja voi johtaa moneen ostettuun kirjaan.

C) Kirjan keskeinen sisältö on etukäteen kerrottu hyvin selkeästi: kirja koostuu blogiteksteistä, jotka ovat ilmestyneet marmai.fi sivuilla. Suurin osa arvostelijoista ovat varmasti lukeneet ainakin osan teksteistä ja ovat pitäneet kirjoittajan tyylistä kirjoittaa. Jos et pidä blogista, et jaksa sitä lukea. Piste. Ainoastaan sairas sadisti haluaisi lukea kirjan joka koostuu näistä teksteistä ja vielä arvostella se. Näitä sadistejakin varmasti löytyy, mutta he eivät tarvitse kirjaa. Arvostelu kohdistuisi kirjoittajaan, ei kirjan sisältöön.

Tämä yhdistelmä johtaa siihen, että todennäköisesti tuloksena on joukko positiivisia arvosteluja, jotka leviävät laajasti kohderyhmän kesken. Arvostelu tehdään blogeissa, joten kirjan digitaalinen jalanjälki tulee olemaan kiitettävä. Vassista voidaan ainakin kehua siitä, että kalanmaksaöljyn määräämisen lisäksi hän nauttii kiitettävän annoksen itsekin. Mielenkiinnolla seuraan johtaako pöhinä toivottuun myyntiin.

Entäpä minä sitten, sovinko yllä oleviin lokerikkoihin? Olen valkoinen 32-vuotias kauppatieteidenmaisteri, joka on työskennellyt kymmenen vuotta markkinoinnin parissa. Luen säännöllisesti Mömmöä ja alan kirjallisuutta. Minulla on tilit kaikissa merkittävissä sosiaalisen median palveluissa ja jopa käytän niitä (no Quoran kanssa on kyllä vähän hiljaista ja G+:ssa saa huudella itsekseen). Olen lukenut Vassisen marmain blogin lähes kaikki kirjoitukset ja kirjahyllystä löytyy Digitaalinen jalanjälki. Suhtaudun markkinointiin intohimoisesti, näen sen tulevaisuuden olevan verkossa ja harrastan urheilua sekä rock musiikin kuuntelua. Hmm… kuulostaako tutulta?

Huomenna seuraa varsinainen arvostelu.